Tuntiveloitushinnan laskeminen: vaihe vaiheelta omaan lukuun

Tuntiveloitushinta ei ole markkinaluku, jonka voi kopioida. Se on osamäärä: yrityksen kaikki kustannukset jaettuna tuottavilla tunneilla. Joka ei tunne nimittäjää, laskee katteensa pois ja huomaa sen usein vasta tilinpäätöksessä.

Yksinyrittäjälle pätee sama, yhdellä tärkeällä lisäyksellä: oma yrittäjän palkka kuuluu laskelmaan. Jos se puuttuu, omistaja työskentelee laskennallisesti ilmaiseksi.

Naapuriyritys ei tunne sinun tuntihintaasi

“Paljonko otat tunnilta?” on yrittäjien kesken ymmärrettävä kysymys. Omaan laskentaan vastaus ei silti kelpaa.

Puusepänverstaalla, jolla on omat koneet ja toimistotyöntekijä, on eri kustannukset kuin yksin asentavalla kirvesmiehellä. Metallirakenneyritys, jolla on paljon asennusta, kuljetusta ja mittausta, myy erilaisia tunteja kuin pääosin hallissa valmistava yritys.

Tuntiveloitushinnan on siksi sovittava omaan yritykseen. Se ei vastaa kysymykseen, minkä markkina hyväksyy. Se näyttää ensin, mitä myydyn tunnin on vähintään tuotava, jotta kustannukset, yrittäjän palkka, riski ja voitto on katettu.

Tarjouksen hinta voi sen jälkeen olla korkeampi tai matalampi. Yksinkertaisessa, hyvin suunniteltavassa työssä voi laskea toisin kuin asennuksessa epäselvissä työmaaolosuhteissa. Mutta ilman omaa alarajaa hintaneuvottelusta tulee nopeasti tappiokauppa.

Osoittajassa ovat yrityksen kaikki kustannukset

Osoittaja ei sisällä vain asentajan tuntipalkkaa. Joka kertoo pelkän palkan ylöspäin, unohtaa juuri ne kustannukset, jotka kuun lopussa silti lähtevät tililtä.

Mukaan kuuluvat palkkakustannukset työnantajan lakisääteisine sivukuluineen. Suomessa niihin kuuluvat muun muassa työeläkemaksu, sairausvakuutusmaksu, työttömyysvakuutusmaksu, tapaturmavakuutus ja ryhmähenkivakuutus. Prosentit vaihtelevat vuosittain, sopimuksittain ja osin toimialoittain – ota luvut omasta palkanlaskennastasi tai tilitoimistoltasi, älä mistään taulukosta.

Osoittajaan kuuluvat lisäksi yleiskustannukset: vuokra, energia, autot, vakuutukset, ohjelmistot, työkalut, puhelin, toimisto ja työaika, jota ei voi laskuttaa suoraan. Myös yrittäjän palkka kuuluu mukaan. Yritys ei saa maksaa omistajalleen vain silloin, kun lopussa sattuu jäämään rahaa.

Riski ja voitto kuuluvat myös osoittajaan. Riski kattaa takuutyöt, korjaukset ja luottotappiot. Voitto luo tilaa investoinneille ja tekee yrityksestä pitkällä aikavälillä jonkin arvoisen.

Tuottavat tunnit ratkaisevat koko laskun

Nimittäjä on koko laskelman sydän. Kaikki maksetut tunnit eivät ole tunteja, jotka voivat päätyä laskulle tai työselosteeseen.

Kalenteriportaikko alkaa yksinkertaisesti:

Arkipyhien määrä lasketaan omasta kalenterista – se vaihtelee vuosittain. Vuosiloman pituus määräytyy vuosilomalain ja mahdollisen työehtosopimuksen mukaan; ratkaisevaa on oman yrityksen sopimus ja käytäntö.

Sairauspoissaoloista mikään tilasto ei anna sinun lukuasi. Käytä omien vuosien toteumaa, jos se on kirjattu – ja jos ei ole, se on ensimmäinen korjattava asia.

Sen jälkeen tulevat ajat, jotka eivät päädy mihinkään tilaukseen: auton lastaus, materiaalin nouto, mittauksen valmistelu, palaverit, verstaan siivous, korjaustyöt, koulutus tai tyhjäkäynti kahden keikan välissä. Ne eivät ole arvottomia. Ne eivät vain ole suoraan myytävissä.

Juuri tässä työajanseurannasta tulee laskennan tietopohja. Yritys, joka kerää tunteja lapuille mutta ei koskaan jälkilaske niitä tilausta vasten, vain arvaa tuottavat tuntinsa. Vasta jälkilaskenta näyttää, kuinka moni kalenterin tunneista oikeasti muuttui laskutettavaksi.

Esimerkki avoimin oletuksin

Seuraava esimerkki näyttää laskulogiikan metallirakenneyritykselle, jossa on kolme tuottavaa ammattilaista. Luvut ovat nimenomaan avoimia oletuksia, eivät toimialalukuja eivätkä tilastoja. Jokainen niistä on korvattava oman yrityksen arvoilla.

Esimerkin oletukset:

• kolme ammattilaista, kullakin 25 euron bruttotuntipalkka

• kahdeksan maksettua tuntia arkipäivässä

• 254 työpäivää arkipyhien jälkeen

• 25 lomapäivää ammattilaista kohden

• 10 sairauspäivää ammattilaista kohden

• työnantajan sivukulut yhteensä 22 prosenttia bruttopalkasta

• 25 prosenttia tuottamatonta aikaa läsnäolopäivistä

• 90 000 euroa yleiskustannuksia vuodessa

• 60 000 euroa yrittäjän palkkaa vuodessa

• 30 000 euroa riskiin ja voittoon vuodessa

Ensin palkkakustannukset. 261 arkipäivällä ja kahdeksalla tunnilla kertyy ammattilaista kohden 2 088 maksettua tuntia, kolmella yhteensä 6 264 tuntia.

Oletettu bruttopalkka on siten 156 600 euroa. Päälle tulevat 22 prosentin sivukulut: 34 452 euroa. Yhteensä 191 052 euroa henkilöstökustannuksia.

Sitten nimittäjä. 254 työpäivästä vähennetään esimerkissä 25 lomapäivää ja 10 sairauspäivää. Jäljelle jää 219 läsnäolopäivää ammattilaista kohden.

Kahdeksalla tunnilla kerrottuna se on 1 752 läsnäolotuntia ammattilaista kohden. Niistä esimerkissä 25 prosenttia on tuottamatonta. Jäljelle jää 1 314 tuottavaa tuntia ammattilaista kohden, kolmella yhteensä 3 942 tuottavaa tuntia.

Koko osoittaja:

• 191 052 euroa henkilöstökustannuksia

• 90 000 euroa yleiskustannuksia

• 60 000 euroa yrittäjän palkkaa

• 30 000 euroa riskiä ja voittoa

Yhteensä 371 052 euroa. Jaettuna 3 942 tuottavalla tunnilla tuntiveloitushinnaksi tulee 94,13 euroa.

Tämä ei ole suositus metallirakentamiseen eikä puusepäntyöhön. Se on läpinäkyvä laskuesimerkki. Jos yksikin oletus tuottavista tunneista muuttuu, hinta muuttuu tuntuvasti.

Näissä kohdissa laskelma menee kalliisti pieleen

Yleisin virhe on liian suuri nimittäjä. Joka laskee kaikki läsnäolotunnit laskutettaviksi, jakaa kustannukset tunneille, joita ei koskaan makseta.

Puusepänverstaalla se käy nopeasti: asentaja rakentaa portaat, lastaa materiaalin, ajaa työmaalle, puhuu vastaavan mestarin kanssa ja korjaa asennuksen jälkeen pienen vaurion. Vain osa tästä ajasta on siististi tilauksessa. Loput ajat on silti rahoitettava laskennan kautta.

Toinen virhe on huomioida vain palkan sivukulut ja laskea yleiskustannukset pieniksi. Kone, joka seisoo, toimisto, joka kirjoittaa tarjouksia, ja auto, joka ajaa asiakkaalle, eivät katoa laskusta siksi, ettei niitä juuri nyt ole kohdistettu millekään riville.

Kolmas virhe: yrittäjän palkka puuttuu. Se on erityisen yleistä pienissä yrityksissä, koska omistaja työskentelee itse työmailla. Yritys näyttää paperilla kannattavalta, vaikka omistaja ei saa omasta työstään palkkaa.

Autokorjaamo näyttää vastakohtana, miksi varovaisuus on tarpeen: siellä verstastunnit ja materiaali erottuvat usein eri tavalla kuin yksilöllisessä metallirakenneasennuksessa. Älä siksi kopioi vieraita hintoja äläkä vieraita tuottavuusoletuksia.

Laskukaava omaa lukuasi varten

Tämän kaavan voi siirtää suoraan laskentaan tai taulukkolaskentaan:

1. Bruttopalkkakustannukset: [kaikkien tuottavien työntekijöiden bruttopalkka]

2. Työnantajakulut: [bruttopalkkakustannukset × sivukuluprosentti omasta palkanlaskennasta] + [vakuutukset]

3. Kokonaiskustannukset: [bruttopalkkakustannukset] + [työnantajakulut] + [yleiskustannukset] + [yrittäjän palkka] + [riski ja voitto]

4. Läsnäolotunnit: [työpäivät arkipyhien jälkeen] − [lomapäivät] − [sairauspäivät], sitten × [työtunnit päivässä]

5. Tuottavat tunnit: [läsnäolotunnit] − [tuottamattomat tunnit]

6. Tuntiveloitushinta: [kokonaiskustannukset] ÷ [tuottavat tunnit]